Varsinainen syy siihen, etten jaksanut riehaantua uuden Blogilistan lastentaudeista on edellä esitetyn lisäksi tietysti se, että lakkasin käyttämästä listaa aktiivisesti kai kaksi vuotta sitten, kun sain siirrettyä kaikki suosikkiblogini feedit RSS-lukijaan.

Ikävä sinänsä, että listan satunnainenkin käyttö on sen jälkeen jäänyt vähiin, sillä uusien kotimaisten ja varsinkin viihteellisten blogituttavien kalasteluun lista on ollut paikoista parhain. [Mikä kehittäjätiimille tiedoksi -- juuri uutuus- ja satunnaisseurantaan soisimme satsattavan.]

Ja erityisen ikävä, että RSS-lukijani ansiosta olen jättänyt lukematta kaikki ne blogit, jotka eivät uutuussyötettä tarjoa. Surutta en ole sitä tehnyt, mutta käytännön ja rajallisen vapaa-ajan sanelemana.

Näistä sivujuonteista huolimatta järjestely on palvellut minua hyvin. Jopa niin, että RSS-syötettä on alkanut edellyttää monelta muultakin kommunikaation muodolta kuin huvikseen lukemiltaan blogeilta.

Aikuisten oikeesti — kuvitteleeko joku ammattillinen kontaktini edelleen todella, että seuraan edes satunnaisesti hänen sähköpostitse mainostamaansa verkkojulkaisua, oli se lajiltaan minkälainen hyvänsä, ellei sen uutuuksista ole tarjolla syötettä, jonka voi liittää muiden samaa aihepiiriä käsittelevien joukkoon?

Tiedoksi: En seuraa. En ehdi.

Enkä edes muista, että moinen julkaisu olemassa on, ellei se säännöllisin väliajoin päivity, ja päivittymisestään siitä kiinnostuneille ilmoita.

Ja sähköpostia, vink vink, meille kaikille tulee niin paljon, että ö-mappikin pursuu yli.

Virkasiskojen muistikapasiteetista puhumattakaan.